Archive for the ‘Uncategorized’ Category

Tämän blogin tarina

marraskuu 30, 2010

Tämä blogi liittyi M&M-lehden juttuhankkeeseen, josta kerron tarkemmin täällä.

Blogin päivitys on loppunut.

Mainokset

Näin toimii todellinen otsikkoasiantuntija

joulukuu 10, 2009

Otsikoiden toimivuuden testaus muuttuu yhä tieteellisemmäksi.

Yhdysvaltalainen uutissivusto The Huffington Post lienee ensimmäinen, joka on ryhtynyt julkaisemaan juttuja kahdella eri otsikolla.

Toinen puoli lukijoista näkee aluksi toisen otsikkoversion ja toinen toisen. Viiden minuutin kuluttua paremmin lukijoita houkutellut otsikkoversio voittaa ja kaikki alkavat nähdä jutun tällä otsikolla.

Tämä A/B-metodi on tuttu muun muassa markkinoinnin tehojen mittaamisesta, mutta The Huffington Post lienee ensimmäinen, joka on keksinyt käyttää konstia reaaliaikaisesti otsikointiin.

Zachary M. Seward siteeraa Nieman Journalism Labin sivuilla The Huffington Postin teknologiajohtajaa Paul Berrya, jonka mukaan järjestelmä on kehitetty lehden sisällä.

Suomessa tuplaotsikointia harrastetaan aivan arkisesti niin, että uutisfiidejä varten räätälöidään vetävämpi otsikko kuin mikä varsinaisessa jutussa on.

Ohessa Hesarin keväinen esimerkki aiheesta.

HS rikkoo hyvää otsikointitapaa

marraskuu 18, 2009

On otsikoita, joiden käyttö on kielletty, koska ne ovat niin kliseisiä. Sellaisia ovat esimerkiksi väännökset Olemisen sietämätön keveys -romaanista ja Seksiä, valheita ja videonauhaa -elokuvasta.

Kaikkein jyrkimmin on kuitenkin kielletty Hei, me lennetään -elokuvan nimen versiointi otsikossa.

Jos otsikko on muotoa ”Hei, me sitä tai tätä”, tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että sen laatija tunnustaa muulle journalistiyhteisölle olevansa idiootti, jonka luovuus on lopullisesti ehtynyt.

Tätä taustaa vasten on hieman erikoista, että Helsingin Sanomissa on viikon aikana ollut kolme (3) Hei, me lennetään -johdannaista otsikkoa.

Määrä on niin suuri, että sitä on vaikea laittaa edes lehden kivuliaan uudistusprosessiin piikkiin. Hyvän otsikointitavan rikkomista ei myöskään voi selittää Finnairin lakolla.

Edellämainituista syistä katson Helsingin Sanomien rikkoneen hyvää otsikointitapaa ja annan sille huomautuksen seuraavista artikkeleista:

”Hei me lennetään, yhdessä!”
Pääkirjoitus 14.11.2009

”Hei me muututaan!”
Saska Saarikosken kommentti 15.11.2009

”Hei, me ei lennetä”
Seppo Kaislan pakina 18.11.2009

Hei imbesilli, tule tänne!

marraskuu 3, 2009

Hartwallin suku kauppasi suomalaisille erilaisia virvoitusjuomia yli 150 vuotta ennen kuin myi yhtiön Scottish & Newcastlelle ja edelleen Heinekenille. Suvun Heineken-kaupasta saamat 900 miljoonaa euroa nostivat Hartwallit vuoden 2008 tulotilaston kärkeen.

Miten maan johtava talousmedia Kauppalehti houkuttelee päättäjäyleisönsä lukemaan tätä kiinnostavaa talousuutista? Tietysti otsikolla:

”Keltaisen Jaffan kehittäjän perillisille jättipotti”

Ziisus Kraist. Otsikko vaikuttaa siltä, ettei sitä ole suunnattu edes puberteettiselle Amppari-yleisölle, vaan vielä nuoremmalle, ala-asteikäiselle kohderyhmälle, jonka elämässä Keltainen Jaffa näyttelee keskeistä roolia.

Samaa ilmiötä edustaa myös Kauppalehden toinen uutinen

”Räikkösen potkujen takana maan suurin autorahoittaja”

ja miksei myös Tekniikka & Talouden viime viikon megahitti:

Tällainen on naisen vartalo vuonna 2049 – evoluutio yllättää

Ammattimedian menestys nojaa tätä nykyä nähtävästi siihen, että otsikolla saadaan houkuteltua sivuille se apukoulun viimeinenkin alaluokkalainen.

Alkaa tulla ikävä Matti Klingeä.

Näin laadit huonon otsikon

maaliskuu 23, 2009

Verkon otsikkokilpailu on siinä määrin uusi ilmiö, ettei mediatutkimus ole vielä ehtinyt oikein mukaan kelkkaan.

Nyt Tietoviikon toimittaja Henna Savolainen on tehnyt Haaga-Helia-ammattikorkeakoulun viestinnän koulutusohjelman lopputyön otsikolla ”Toimivat uutisotsikot Talentumin verkkolehdissä”.

Työhön kannattaa suhtautua suurella kunnioituksella, sillä Savolainen on muun muassa haastatellut seitsemää nerokasta talentumilaista, esimerkiksi yllekirjoittanutta.

Lupaan käsitellä Savolaisen tuloksia syvällisemmin myöhemmin, mutta ensimmäisenä tutkielmasta pisti silmään kappale, jossa hän on vertaillut Tietoviikon vähiten lukijoita rss-syötteiden ja linkkien kautta keränneet jutut lokakuussa 2008.

Olen Savolaisen kanssa samaa mieltä siitä, että suuri syy seuraavien juttujen heikkoon menestykseen on otsikoinnissa. Alle sata lukijaa keräsivät muun muuassa otsikot:

”Symantec ostaa sähköpostisuodattaja MessageLabsin”

– Tuntemattomat firmat eivät kiinnosta, vaikka niitä olisi tungettu otsikkoon kaksi.

”Taantuma ei hidastanut CA:ta”

– Ööh, mikä CA?

”Yahoo suunnittelee uusia irtisanomisia”

– Näihin on jo totuttu. Savolaisen ehdotus paremmaksi otsikoksi olisi ”Taasko Yahoo irtisanoo”, mikä kieltämättä houkuttelisi enemmän. 

”Direktiivi tuomassa iPhoneen helposti vaihdettavat akut”

– Tietoviikon toimituspäällikkö Kari Ahokas huomauttaa Savolaisen haastattelussa, että otsikon ensimmäisen sanan on oltava kiinnostava. Siis ei ainakaan ”direktiivi”. Miksei esimerkiksi: ”Apple taipuu, kun EU käskee”.

”Sun: Bechtolsteim jatkaa osa-aikaisesti”

– Who the fuck is Bechtolsteim?

Mitä opimme tästä? Savolaisen mukaan ainakin sen, että useissa otsikoissa on nähtävissä ajanpuute ja tietty uskalluksen puute. Siispä lisää rohkeutta – on tylsä tehdä juttuja, joita kukaan ei lue.

Uutispoliisi on tosikko

maaliskuu 2, 2009

Nyt laitetaan nettiuutisoijat vastuuseen, lupaa Uutispoliisi. Tammikuussa aloittaneen palvelun anonyymit ylläpitäjät perustelevat sivuston perustamista sillä, että ”netissä haetaan tätä nykyä vain klikkejä ja sivulatauksia ja samalla uutisten ja erityisesti otsikoiden taso on kärsinyt huomattavasti”.

Njoo, netissä kyllä haetaan klikkejä ja sivulatauksia, mutta kysymys otsikoiden yleisestä tasosta on paljon kimurantimpi. Pikemminkin voisi sanoa, että otsikoinnin tyyli on muuttunut ja iltapäivälehtimäinen räväkkyys on lyönyt läpi melkein kaikissa suosituimmissa verkkomedioissa.

Tämän takana on puolestaan se ilmiö, että netissä eri viestimet kisaavat keskenään paljon suoremmin kuin aiemmin. Samalla viivalla ovat sähköinen media ja printtimedia, mutta myös aivan eri genrejä edustavat välineet kuten Suomen Kuvalehti ja Findance.com. Lukijalta tämä hulabaloo edellyttää ihan uudenlaista medialukutaitoa.

Uutispoliisi tekee välillä ihan hyviä huomioita, mutta suhtautuu nettilukijaan kuin tämä olisi aivoton klikkauskone. Blogia vaivaa myös tietty tosikkous. Tekijät suhtautuvat Findance.comin ja Stara.fin kaltaisten palveluiden pilipaliuutisiin ikään kuin nämä olisivat valtaisa uhka Oikealle Journalismille. M&M:n Viikon hitti –palstan ironia ja klikkauskritiikki ei ole avautunut tekijöille lainkaan.

Mistä puheen ollen, toissa viikon seksiä tihkuva nymfomaani on osoittautunut kaikkien hitiksi – klikkejä on kertynyt jo yli 30 000.

Tämä menee jo liian pitkälle

helmikuu 20, 2009

Tästä on keskusteltu muuallakin. Itse olen ollut sitä mieltä, että tämä ei ole mikään iso ongelma. Nyt alkaa kuitenkin tuntua siltä, että tämä alkaa mennä liian pitkälle.

Jos tämä meno jatkuu, kohta netistä ei löydy enää yhtään otsikkoa, jossa voitaisiin rehdisti kertoa, mistä jutussa on kyse:

Poliisi varoittaa: Tätä esinettä ei kannata jättää autoon

Tätä miestä nolottaa enemmän kuin sinua koskaan!

Nolo tapaus: Tätä terrorisminpelko tuottaa

Tämä ilmoitus järkyttää nyt Facebookissa

Arvaa kuka on tämä kiihkeä nainen?

Tätä 100 000 suomalaista ei tiedä korttimaksamisesta

Joskus muinoin journalismioppaissa painotettiin, että otsikon tulee kertoa jutusta olennainen ja houkuttaa lukemaan. ”Otsikon tulee kertoa lehden lukijalle, mitä juttu sisältää”, kirjoittaa Lauri Kotilainen kirjassaan Parempi lehtijuttu (Infor 2003). 

Internetissä tällä säännöllä voi nykyisin pyyhkiä huoletta nenää. Kaikki paukut on laitettu toiseen teesiin: otsikon täytyy houkuttaa lukemaan – tai ainakin klikkaamaan.

Eläkäämme siis näillä säännöillä ja tehtailkaamme lisää Viikon hittejä. Tänään julkaistu ”Seksiä tihkuva nymfomaani unohti rintaliivit kotiin – katso kuva! ”on vetänyt väkeä kiitettävästi. 😉

Fasisteja ja siviilijuntta

helmikuu 15, 2009

Otsikoita osattiin tehdä jo ennen internetin aikaa. Heitin juuri pois läjän lehtiä, joiden viimeinen säilytyspäivä oli umpeutunut joitakin vuosikymmeniä sitten. Lähteä sai muun muassa nippu 1970-luvun Suomen Uutisia ja Tiedonantajia, joista pisti silmään liuta toinen toistaan komeampia otsikoita.

”Fasistista terroria eduskunnassa: Siviilijuntta hallitsee maata”

SMP:n pää-äänenkannattaja Suomen Uutiset kertoi lokakuussa 1974, kuinka ”fasistinen terrori näyttää todella eduskunnassa tulleen tavaksi”. Eduskunnan puhemies ei ollut hyväksynyt Veikko Vennamon vaatimaa epäluottamuslauseäänestystä Sorsa-Virolaisen hallitukselle. Huomatkaa erityisesti nokkela väännös aikakauden muotisanasta ”sotilasjuntta”.

”Eduskunta häpäisi itsensä – Kansanedustajat kaivavat omaa hautaansa”

Jälleen kerran SMP:n oikeamieliset kansanedustajat olivat joutuneet kärsimään. Joku voisi väittää, että tässäkin otsikossa on pienen liioittelun makua. Tai ehkei sittenkään, sillä jutun mukaan ”valtaklikki on päättänyt vaientaa SMP:n kansanedustajat laittomalla poliittisella terrorilla”.

”USA-propaganda lisääntynyt Ylessä – Raatikainen palkintomatkalle Yhdysvaltoihin”

Vähemmistökommunistien Tiedonantaja oli 1970-luvulla voimissaan. Lehti ruoski ankarasti kaikkea mikä liikkui, paitsi jos se liikkui Neuvostoliitossa. Yleisradion sosiaalidemokraattisen pääjohtajan Erkki Raatikaisen opintomatkoista Yhdysvaltoihin lehti sai väännettyä ison uutisen ja epäilyksiä ruokkivan otsikon. Juttu kertoi, kuinka ”tuoreessa muistissa on koko kevään Yleisradiossa ja sosdem lehdistössä jatkunut USA:n esivaalien paisuttelu ja tosiasioita salaileva esilläpito”.

”Sosdem puolue häätää Joensuussa – Asukkaat tänään oikeudessa”

Demarit olivat jatkuvasti taistolaisten suurennuslasin alla. Alibi-henkeen otsikoitu juttu kertoi joensuulaisista, sosiaalidemokraattisten yhdistysten omistamista aravavuokrataloista, joiden asukkaat taistelivat vuokrankorotuksia vastaan.

Tämä satunnaisotos kertoo ainakin siitä, että 1970-luvulla politiikka synnytti räväkämpiä otsikoita kuin nykyään. Konsensus ei ollut vielä läpäissyt poliittista kenttää eikä poliittisesta journalismia, jossa sai vetää mutkat suoriksi ja kilpailijaa päin pläsiä. Jos 1970-luvusta täytyisi toivoa jotain takaisin, listan kärjessä olisivat otsikot.

Best of me!

helmikuu 5, 2009

Työnteko häiritsee ikävästi omistautumista otsikkoharrastukselle. Onneksi Kari Haakana on blogissaan kantanut ison korren otsikkokekoon ja linkannut Tom Whitwellin hienoon Slideshare-esitykseen aiheesta.

Koska en ole ehtinyt seurata muiden tekemisiä, yritän henkilökohtaisen sisäänpäinlämpiävyyden Suomen-ennätystä ja listaan suosikkini viime viikkojen omista nettiotsikoistani.

Kiitos näistä kuuluu tietysti koko tiimille eli M&M:n toimitukselle, josta haluaisin kuitenkin nostaa esiin erityisesti itseni…

Oho, mainostoimisto palkkasi väkeä

Pieni nimitysuutinen, vähän suurempaa dramatiikkaa – nykyisessä irtisanomisilmapiirissä.

Yhdeksän kymmenestä tuntee tämän haahkan

Tämä on vähän Viikon hitti -osastoa. Ihme kyllä kukaan ei ole huomauttanut, että joutsen on aika kaukana haahkasta.

Neloselta huonoja uutisia

Tämän voi tietysti tulkita ottavan kantaa myös siihen, miksi Nelosen uutisista leikataan puolet pois.

Jim teki ennätyksen jepareilla

Jepari on vaan niin hauska sana. Ja pollari myös.

Nyt tulee ryppynaamakirja!

Ehe ehe.

Skuuppi on kuollut, eläköön otsikko!

tammikuu 30, 2009

”Kun lööppejä ei ole, otsikoista on tullut nettimaailman lööppi”, kirjoitti toimittaja Esa Mäkinen alkuviikosta Helsingin Sanomien kolumnissa.

Mäkinen muistutti, että paperilehdissä myös otsikon koolla ja sijainnilla sekä kuvilla voidaan myyydä juttuja, mutta netissä useimmat mediat elävät täysin otsikon varassa.

Mäkinen on oikeilla jäljillä, eikä vain siksi, että hän on ystäväni. Otsikoiden vallankumous on syvällisempi kuin moni tajuaa. Verkon otsikkokilpa on syömässä myös perinteisten skuuppien merkityksen.

Jos sanomalehdellä oli ennen vanhaan oma uutinen maanantaiaamuna, muut lehdet ehtivät kyytiin vasta vuorokautta myöhemmin. Radio ja televisio saattoivat toki siteerata uutista tuoreeltaan, mutta nekin mainitsivat kiltisti lähteen. Nyt skuuppi revitään hetkessä kaikkien kilpailijoiden sivuille, ja voittaja on se, joka keksii uutiselle mehukkaimman otsikon.

Otetaan esimerkki tältä viikolta:

Iltalehti kertoi keskiviikkona Kanadassa asuvasta suomalaisesta Jorma Högbackasta, joka oli voittanut paikallisessa lotossa yhdeksän miljoonaa euroa. Toronto Starin uutiseen nojannut juttu julkaistiin verkossa kello 8.39 otsikolla ”Suomalaisesta lottomiljonääri Kanadassa – ’Enää en tarvitse kuin vaimon”.

Aamulehti ehti mukaan kello 9.56: ”Lottomiljonääri: Enää ei puutu kuin vaimo

Uuden Suomen juttu aiheesta ilmestyi kello 10.04 hauskalla otsikolla ”Jorma kuittasi 9 miljoonaa Kanadan lotosta: ”Enää en hitsaa!

 Turun Sanomat julkaisi uutisen seuraavana aamuna ja oli jo jättänyt viittauksen Iltalehteen pois: ”Suomalaishitsarista lottomiljonääri Kanadaan”.

Uutinen ehti siis olla Iltalehden omaisuutta noin tunnin. Merkittävämmissä uutisissa kilpailuetu lasketaan nykyisin minuutissa.

Otsikkokisa on mennyt jopa niin pitkälle, että monet mediat seuraavat juttujen lukijamääriä reaaliajassa ja muuttavat otsikoita optimaalisimman vaihtoehdon löytämiseksi.

Perinteisen median kannnalta ongelma on tietysti se, että uutisten metsästäminen on hidasta työtä, joka nielee paljon resursseja. Jos skuuppien merkitys katoaa, kenellä on enää varaa kaivaa omia uutisia?

Ps. M&M:n Viikon hitti oli tänään perjantaina napakka ”Penis – katso kuva”, joka lähti imemään lukijoita Amppareissa varsin hyvin – kunnes katosi uutislistalta ja jäi pelkästään luetuimpien ja äänestetyimpien juttujen listalle. Ilmeisesti Amppareiden robotti tiputti hävyttömän sanan listalta.

Samaan aikaan listalle kyllä kelpasi Pelaaja-lehden otsikko ”Väkivaltaa ja kuumia naisia vähissä vaatteissa – Kuvia”, jolle voi antaa ”Tammikuun vastenmielisin otsikko” -tunnustuksen.